Pessimistinen optimisti – Tulevaisuus mietinnässä

Aurinko paistaa.

”Kyllä se siitä pilvistyy”, hän sanoo. Naurattaa. Jollekin ihmistyypille semmoinen ajattelu on totinen fakta, jolle ei sovi ensinkään nauraa.

Olen saanut palautetta läheisiltäni, että olen joidenkin mielestä joskus rasittavakin optimisti. Siitä huolimatta omasta mielestäni olen aikamoinen pessimisti.

Käyn ehkä sen pessimistisimmän keskustelun useimmiten pääni sisällä. Tai tietysti kaadan sen joskus myös jonkun rakkaan ystäväni tai terapeuttini ojentamaan paskasaaviin. Kohtalolle kiitos heidän olemassaolostaan!

Jos varautuu pahimpaan, yllättyy varmasti joskus positiivisesti

Olen henkisesti varautunut omasta mielestäni melkein kaikkeen elämässä. Sekä positiivisiin, että negatiivisiin elämänmutkiin.

Siitä huolimatta olen kokenut elämässäni sekä yllättäviä takaiskuja, että yllättäviä myötätuulia.

Ajattelen vahvasti, että jokaisella mustallakin pilvellä on kultareunat. Puhun silti välillä itselleni, mutta joskus myös läheisilleni esimerkiksi siitä, että ”sitten kun mä kuolen, niin … ”

Puolisollani on tiedossa, että mistä löytyy salasanat kaikkiin projekteihin, mitkä minulla on juuri nyt kesken. Hän tietää puhelimeni lukituksen, niin löytää loput oleelliset tietoni tarvittaessa.

Hän tietää sellaiset oleelliset pikku faktat, kuin että haluan päätyä kuoleman jälkeen tuhkana mereen.

Hän tietää, että jos sairastun tai vammaudun ja minua pitäisi hoitaa, niin en halua jäädä hänen tai muiden läheisteni taakaksi. Heidän pitää hommata minulle hoitopaikka muualta.

Huonokin hoitopaikka on parempi kuin, että mahdollisen sairauden keskellä olevan kirkkaan hetkeni aikana huomaisin jonkun läheiseni arjen pyörivän pelkästään minun tarpeisiini sidottuna.

Olemme puolisoni kanssa kirjoittaneet testamentit toistemme hyväksi.

Tiesitkö sinä muuten sen, että lapsettoman pariskunnan perintö ei mene automaattisesti eloon jääneelle puolisolle kokonaisuudessaan? Ilman testamenttia puolet yhteisestä omaisuudesta menee kuolleen puolison elossa oleville vanhemmille, sisaruksille ja heidän jälkeläisilleen.

Olen siis valmistellut itseäni, rakastamani työn menettämiseen, vammautumiseeni, läheisteni kuolemiin ja vammautumisiin sekä aika moneen muuhunkin asiaan. Mielestäni turhankin tarkasti.

Mielestäni vain pessimisti kykenee moiseen niin perusteellisesti ja pikkutarkasti.

Mutta kun ”suunnitelma” on tehty, niin en uhraa sille enää ajatusta arjessani. En ryve pessimistisyydessäni. Totean vaihtoehdot, suunnittelen, hyväksyn mahdollisuudet ja jatkan elämääni.

Mutta siinä käytännöllisessä pessimismissäni on mielestäni myös piilossa syyt, miksi lopulta elää viilettelen jollain tapaa aika irrallisena osasena kaikesta, mitä ympärilläni tapahtuu. Kelluskelen pääosin melko kevyellä mielellä elämäni venheessä kohti vaihtoehtoisia maailmojani.

Kun on valmistautunut kaikkein pahimpaan, niin yllättyy melkein aina positiivisesti.

Ihmisyyden moninaisuuden hienous

Onko optimisti aina positiivinen?

Onko pessimisti aina negatiivinen?

Onko pessimismi sittenkin vain realismia?

Tärkeintä on ymmärtää, ettei kukaan ihminen tietenkään ole aina samanlainen.

Meillä on hetkemme. Ihana positiivinen virekin on hyvin äkkiä litistetty melko olemattomillakin sanoilla tai teoilla. Toisinaan taas oma negatiivinen hetki voi kuolla, jos saa viettää aikaa positiivisen ihmispiirin keskellä.

Puhtaasti optimisti puoleni voi olla vähän naiivi toisinaan. Optimisti minussa päättää välillä vain olla ajattelematta kaikkia asian puolia ja tulevien tapahtumien vaihtoehtoja.

Näin ollen joudunkin pikkutarkasta varaumisesta huolimatta toisinaan keskelle asioita, joista ”housut kintuissa” yllätettynä saatankin joutua negatiivisten tunteiden keskelle. Ainakin hetkeksi.

Positiivinen optimisti meissä saattaa nauraa vedet silmissä omalle tilanteelleen ja uskoa, että mitään pahempaa ei voi enää tapahtua.

Negatiivinen optimisti meissä taas ei pysty kuittaamaan tilannetta yhtään nauramalla. Hän ehkä käpertyy siihen mitä itse tai joku toinen mokasi, että tilanne lähti näin lapasesta.

Puhtaasti pessimistinen puolemme taas saattaa etukäteen kerätä pahimmat kauhuskenaariot tilanteesta omaan ja lähimmäisten mieliin ja puheisiin.

Kun tilanne sitten osoittautuukin haasteellisuutta helpommaksi, niin positiivinen pessimisti huojentuu ja on helpottunut, että tilanne olikin vain tällainen. Hänet valtaa kiitollisuus.

Negatiivinen pessimisti taas uskoo, että kyllä tämä ihan varmasti joka tapauksessa vituiksi pian menee, vaikka näin helposti nyt selvisimmekin. Hänen tunteensa on edelleen pessimistisen pelkoinen ja jännittynyt.

Tammiovi –
Mitä tehdä, jos saavutettu etu otetaankin pois?

Tavallista arkeani ei isommin hetkauta juuri nyt mitkään mullistukset mitä ympärillä tapahtuu. Välillä näinkin.

Minulla on nykyään jonkinlainen varmuus siitä, että jos yksi raskas tammiovi lukkiutuu edessäni, niin vieressä saattaa olla hieman salainen, mutta huomattavasti kevytrakenteisempi ovi, jonka avaaminen ei olisi käynyt mielessänikään, jos varmaksi luultu vanha tammiovi ei olisi mennyt lukkoon.

Suhtaudun nykyään intohimolla siihen, että muitakin ovia on kokoajan ympärillä. Haluan pitää huolta, että niitä on.

Jos luottaa elämässään yhteen saavutettuun tammioveen, niin voi tulla todella lannistettu olo, jos se lukitaankin nenän edestä ja saavutetut edut jäävät suljetun oven taakse.

Se on kuitenkin totuus, että vaikka olisimme miten suorittaneet elämäämme omasta mielestämme taidolla ja edenneet tammiovelle ja siitä ahkerasti äheltäen sisään, niin nykymaailma vain on yllätyksiä täynnä.

Aina voi tulla joku, joka jaksaa kantaa sinut oven ulkopuolelle ja lukitsee oven nenäsi edessä. Ja rimpuilu ei auta.

Entä jos et jäisi seisomaan kynnyksen eteen ja tuijottamaan ovea kovin pitkäksi aikaa. Jos kääntäisit vaikka vain ihan vähän päätäsi ja avaisit silmäsi ympäristölle.Lähtisit hieman lakaisemaan tietä jollekin muulle ovelle.

Se ovi voi näyttää tylsältä ulospäin, mutta jos et käy edes kurkkaamassa sen taakse, niin et voi määritellä etukäteen varmaa mielipidettä sen takaa aukeavasta näkymästä.

Elämän mielekkyys löytyy kuitenkin vain kulkemalla eteenpäin. Uteliaana.

Jos välillä joudut peruuttamaan tai kääntymään häthätää takaisin, niin on hyvä pitää huoli, ettei pakkivaihde lukitu päälle.

Aina löytyy etsivälle uusi polku, tie, tai valtaväylä uusia ovia kohti.

Rajoitteita unelmien esteenä

Monta kertaa olen urani aikana joutunut omien kroonistuneiden vaivojeni vuoksi miettimään, että mitä teen isona. Siksi myös se ajatus on kroonistunut mieleeni, ettei mikään ole varmaa ja täytyy olla olemassa se ”pläänbii”(suunnitelma B).

En lähtökohtaisesti voi kuvitella, että heittäytyisin laakereilleni lopullisesti, vaikka elämäni tarjoilisi minulle vastusta vähän enemmänkin.

Jos kehoni lakkaisi kokonaan toimimasta, niin keksisin päälleni tekemistä. Jos pääni ei toimisi, niin keksisin keholleni tekemistä.

Tai niin ainakin kuvittelen tänään. Nyt kun saan olla tällä hetkellä vain fyysisesti hieman rikki.

Olen vahvasti siinä uskossa, että ilman jatkuvia fyysisiä kipuja en olisi tullut ajatelleeksi tulevaisuuden vaihtoehtoja jo silloin ihan nuorena hoitajattarena.

En olisi myöskään sittemmin ryhtynyt kirjoittamaan näinkään tavoitteellisesti. Matkaa on huippuvuorten verran taivallettavana, mutta olen siihen valmis, jos työkaluni nykyisessä työssäni lakkaavat toimimasta.

Uuden identiteetin etsimistä

Olen kyhännyt tässä pikkuhiljaa välineet uuden elämän aloittamiseen. Itseasiassa materiaalia on vaikka vähän useammankin elämän aloittamiseen.

Niin kutkuttavan motivoivat välineet, että tekisin sen jo nyt, jos en rakastaisi nykyistä työtäni niin paljon kuin rakastan.

Nyt vain hitaasti petailen tulevaisuuden uutta petiäni ja toivon toisaalta sydämestäni, ettei minun koskaan tarvitse heittäytyä sille pedille ihan kokonaan.

Uuden identiteetin rakentaminen ei koskaan ole kovin helppoa. Työ on vahva osa omaa identiteettiäni. Ja nimenomaan nykyinen työni. Nämä muut identiteetit ovat vasta pikkulapsivaiheessa minun kohdallani.

Onkohan se juuri sitä pientä optimismia muhkean pessimistisyyden rinnalla, kun ei koe tarpeelliseksi astua uuteen identiteettiin kokonaan ennen kuin vanha tammiovi suljetaan nenän edestä?

Optimistista ajattelua arkeesi Rakas Lukijani!

Jos arkesi tuntuu raskaalta ja siltä, ettet koe siitä iloa, niin vilkuile rohkeasti ympärillesi. Saatat todella havahtua johonkin ihan uuteen ja ihmeelliseen.

Kenenkään ei ole pakko tarpoa upottavassa suossa, jos vieressä menee pitkospuut.

Haluan vielä lisätä tähän erään minulle tärkeän lauseen, jos joku luki tekstini nimenomaan työelämää ajatellen. Erään työpaikan seinällä oli joskus taulu, jossa luki:

Rakkaus työhön on rakkautta elämään, sen juhlaan ja arkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *