Koti, uskonto ja isänmaa

Yleviä sanoja isänmaasta ja koreileva kuva sinivalkoisesta kynttilästä helminauhoineen. Niin olin ajatellut postata facebook-tililleni tänään, Suomen Itsenäisyyspäivänä. Laitoin sinne kuitenkin kuvan lumeen painautuneesta metsäneläimen sorkan jäljestä ja kopioin netistä Antti Tuiskun version ”Minun Suomeni on”-kappaleesta. …

Kukaan ei ole tahallaan paha

Me kaikki tunnemme sen sukulaistädin, työkaverin tai ystäväporukan ”ilopillerin”, jolla tuntuu olevan aina toisesta ihmisestä tai ympärillä olevista asioista vain jotain negatiivista kerrottavaa. Hänellä on lähtökohtaisesti aina moitittavaa esimerkiksi kauniin katukahvilan verhoista tai juhlapaikkanne vaivalla …

Kun alkoholi oli syntiä

Näin elämäni ensimmäiset humalaiset, kun kiiruhdimme uskovaisina opiskelijoina iltakylistämme iloisesti juhlivan kaupungin läpi opiskelija-asuntoomme. Vanhoillislestadiolaisten uskovaisten nuorten kokoontumisia siis kutsuttiin iltakyliksi. Alkoholi ei kuulunut nuoruuteeni Iltakyläilykulttuuriin kuului, että olimme muutaman kymmenen hengen porukalla toistemme asunnoissa …

”Ihimine o kehuvetoone” Kehu, kannusta, kiitä.

Eräs työkaverini kirjoitti erään vanhan työpaikkani ilmoitustaululle ”Ihimine on kehuvetoone”. Pohojammaa-suomi sanakirjassa voisi tuon lauseen suomentaa esimerkiksi: Kehumalla saa ihmisen toimimaan reippaammin ja iloisemmalla otteella. Muistelen, ettei kukaan tainnut hänelle siitä suoraan sanoa, mutta takanapäin …

Yksinäisyysmietteitä. Ulkopuolisuuden tunteesta sosiaaliähkyyn.

Rippikoulukesä ja yksinäisyys On kesä-heinäkuun vaihde vuonna 1999. Kävelen aurinkoisella suviseurakentällä. Ympärilläni on 80 000 ihmistä, mutta koen silti itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi. On sukulaisia ja kotipaikkakuntani uskovaisia, joiden kanssa juttelen sujuvasti tavatessani. Kaikkia ei …