Kun esiaviollinen seksi oli syntiä

Yläasteella minua ällötti se, kun seurustelevat parit nuoruuden ensihekumoissaan pussailivat ja lääppivät toisiaan avoimesti välitunneilla. Tai ainakin uskottelin itselleni, että se oli ällöttävää. Oikeastaan olin hykerryksissä, koska näin ensimmäistä kertaa elämässäni muunkinlaisia avoimia rakkaudenosoituksia kuin vanhempieni pusuttelun. Niin. Itselle se kaikki oli visusti syntiä ja sitä kautta ihan täysin vierasta.

Meillä kotona ei ollut televisiota, niin en tiennyt asiasta tasan pisaraakaan enempää kuin mitä ala-asteen koulunkirjaston nurkassa olin poikapuolisen luokkakaverini kanssa salaa eräästä lastenkirjasta oppinut ja mitä kouluterveydenhoitaja oli viidennellä luokalla kertonut. Ei siis ollut edes niitä ”salkkari-oppeja” imeytettynä minuun, saati mitään sen pornompaa. Tottakai asia kiinnosti minua jo ihan lapsena. Mutta eihän siitä nyt tokikaan puhua voinut.

Perunakellarin uumenissa

Kun pojat kotitalousluokan perunakellarissa laittoivat valot pois ja tulivat kokeilemaan kehittyneitä alueitani, niin en tiennyt oliko se hienoa, että minä kiinnostin jotain toista ihmistä sillä tavalla, vai oliko se kamalaa, koska se oli ehkä myös syntiä.

Oliko se syntiä? Ja teinkö itse siinä kuinka raskaasti syntiä, jos se tuntuikin jollain hassulla ja oudolla tapaa minusta vähän jopa hyvältä? Oliko se normaalia, että niin tehtiin aina nuorena, jos ei oltu uskovaisia? Kiusasivatkohan he vain minua, koska olin kehittyneempi joiltain ulkoisilta osiltani kuin useimmat muut tytöt? Vai oliko minulla lupa ajatella, että ehkä he pitivät näkemästään ja tuntemastaan?

Punastuin ja häpesin sydänjuuriani myöten, kun opettaja tuli laittamaan kellariin valot päälle. Esitin suuttunutta. Nolasin itseni vielä syvemmin puristamalla toista poikaa muka suutuspäissään haaruksista. Oikeasti olin vain ihan täysin hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta. Opettaja nauroi.

Jokainen meistä oli varmasti melko yllättynyt tilanteesta. Uskovainen tyttö ja tuolla tavalla.

Seksuaalisuus oli tabu, mutta aikuisuus tuli.

Yläasteen jälkeen kristillisessä opistossa luokanvalvojamme piti puhutteluja seurusteleville pareille, jotka istuivat hänen mielestään liian lähekkäin. Niin. Uskovaisten opistossa. Uskovainen eläkeiän kynnyksellä oleva naimaton opettaja. Rakkaudesta nuoriin hän sen oman tietotaitonsa pohjalta varmasti teki.

Lähihoitajakoulussa olin harjoittelupaikoissa elämäni ensimmäistä kertaa henkilösuhteissa, joissa olin hoitaja työssään, mutta asiakas tai potilas oli näkemässä suihkuttajassaan vain nuorta lihaa. Oli todella vaikeaa omasta kokemuspohjasta lähtien opetella siinä suoraan altaan syvässä päässä uimaan.

Mikä oli valtaväestön mielestä normaalia ja suotavaa tilanteissa missä joku vieras ihminen koskee sinua alueille, joihin ei voinut edes itse koskea? Minkälaista käytöstä heiltä oli pakko ottaa vastaan ja mihin sai vetää rajaa ja millä tavalla se rajanveto tehdään?

Vapaa-ajallani nuorena ja nuorena aikuisena kuljin oikeastaan vain uskovaisten nuorten joukoissa. Siellä porukoissa katseltiin sievästi kaukaa, jos oltiin ihastuneita johonkin. Vatsanpohjassa oli perhosia, kun ihastuksen kohde istui seurapenkissä ihan sinun eteesi omien kavereidensa kanssa.

Kun jotkut aloittivat avioliittoon vahvasti tähtäävän seurustelun, niin takana istuva täti laittoi ” huumorilla” virsikirjan väliin, jos joku seurusteleva pari istui ihan liian lähellä toisiaan. Sekin oli rakkautta ja huolta siitä, että nuoret jaksaisivat odottaa seksin kanssa avioliittoon.

Nuorten illoissa säännöllisenä keskustelunaiheina oli, että tytöt eivät pukeutumisellaan aiheuttaisi pojille kiusauksia. Siis todella täysin faktapohjainen huolihan se oli. Niissä mittasuhteissa missä asiaa piti pidätellä ja pitää syntinä.

Voit ehkä kuvitella, että miten vaikeaa nuoren, saati täysin kokemattoman aikuisen miehen ja naisen on nähdä vähäisempiäkin seksuaalisuuteen liittyviä virikkeitä ympärillään kiusauksina. Varsinkin kun kaikki seksuaalisten tuntemusten provosointi itsensäkin kanssa koetaan vääräksi.

Joskus hyvin pian parinkymmenen ikävuoden jälkeen löysin internetin ihmeellisestä maailmasta asioita, jotka laittoivat minut vasta ajattelemaan ihmisyydestä asioita, jotka ovat luonnollisuutta luonnollisimmillaan.

Ja nyt en tarkoita pornoa, joka sekin tietenkin tuli myöhemmin mukaan kuvioihin. Vaan ihan siitä, että kaksi ihmistä voivat ja saavat haluta toisiaan, niin että siinä ei ole mitään likaista ja rumaa. Ja aloin aavistelemaan, että miltä semmoinen halu ehkä voisi tuntua.

Alkoi pitkät kasvun vuodet.

Kaikillehan seksuaalisuuteen liittyvät asiat eivät ole tärkeitä samoissa mittasuhteissa. Minun kohdallani liian pitkään jatkunut paine asioiden synnillisyydestä on jollain tapaa myöhästyttänyt näihin asioihin liittyvää murrosikää reilusti. En ole varma olenko vieläkään niissä asioissa aikuisuuden puolella.

Ei sillä, että ikinä haluaisin kasvaakaan täysin aikuiseksi seksuaalisuuteni kanssa. Leikki on aikuisellekin erittäin tarpeellista. Mutta olen kärvistellyt omasta mielestäni aivan liian kauan sen syntikäsityksen kanssa. Semmoisen epäterveellisen uskomuksen, että oman kehon tietyt alueet ovat jotain häpeällistä ja epäpuhdasta, olisin halunnut pois itseltäni jo lapsuudessa.

Minun asuntoni sohvalla kävi ihan aikuisiälläkin uskovaisia parisuhteettomia henkilöitä juttelemassa tähänkin asiaan liittyvistä ”kiusauksista”, niin kuin uskon porukoissa sanottiin. Ne sohvapalaverit olivat varmasti puolin ja toisin henkistä tukemista vaikeina vuosina.

Oli oikeasti vaikeaa ajatella, että on olemassa Jumalan luoma keho ja kehon tarpeet, mutta kaikki siihen liittyvät käytännön asiat ja ajatuksetkin oli visusti omantuntoni vastaista toimintaa. Ja samoin kokivat tietenkin myös nämä muut henkilöt, jotka sohvallani viettivät aikaa, synnin painaessa raskaasti päätä kumaraan.

Neitseellinen aikuinen nainen

Nykyajatteluni mukaan ei kenenkään ole terveellistä pidätellä noin suuressa mittakaavassa luonnon täysin oikein itse kullekin ajoittamia asioita ja tekemisiä.

Se on tietenkin järkevää, etteivät kaikki seksuaalisuuteen liittyvät asiat tule vasten kasvoja ihan lapsille ja nuorille, joille se ei ole vielä henkisen iän puolesta suotavaa. Mutta puhunkin nyt siitä ajasta, kun ihminen normaalisti on jo täysin seksuaalisesti herännyt ja sen suhteen aikuinen.

Ihmisyyteen kun kuitenkin vain kuuluu nämäkin ihanat asiat, mitkä ihan se Luoja itse on meihin luonut. Olisi nimittäin mielestäni aika vitun paska systeemi, että ensin luo ihmiselle vietit ja seksuaalisuuden ja sitten huvikseen kiusaksi luo siihen vierelle esimerkiksi sen ajattelupakon, että ole täysin ilman, jos et parisuhdetta saa. Kärsi ja kieriskele.

Aivan. Minä olin 28,5-vuotiaaksi asti neitsyt. Se puolikaskin on, usko pois, naurettavan tärkeää mainita. Siksi puhun tästä kaikesta, koska minulla sattuu olemaan tuosta edellä mainitusta kieriskelystä jotain aivan henkilökohtaisia kokemuksia. Se ei voi, eikä saa, loukata ketään, koska se on minun kokemukseni. Minun elämäni.

Nykynuoret uskovaisten keskelläkin tietävät varmasti asioista jo paljon enemmän kuin minä silloin. Koska kuka voi välttyä liikkuvalta kuvalta, mainoksilta ja muulta tiedolta tässä nykyisessä internetin omistamassa maailmassa.

Mutta minun elämäntarinani meni noin. Menetin neitsyyteni nykyiselle aviomiehelleni ja ei haittaa enää yhtään, että se kaikki tapahtui vasta sitten. Minä en niitä paljon puhuttuja säälittäviä räpellyksiä joutunut ikinä kokemaan (paitsi itseni kanssa), vaan olen päässyt suoraan parisuhteen fyysisenkin rakkauden tärkeimpään ytimeen kiinni, sen koko kauneudessaan. Olen siitä syvästi kiitollinen elämälle.

Rehellisyys auttaa enemmän kuin salailu.

Ja myös sitä minä haluaisin tällä kirjoitelmalla kertoa. Että ei se ole väärin, että vanhemmat haluaa pitää jälkikasvustaan huolta, mutta perustelkaa edes ihan vähän myös täysin suomeksi, että miksi sen teette. Ihmisnuoren on silti myös tärkeää tietää, että ei ihmisellä ole noita elimiä vain sitä lisääntymisasiaa varten.

Siitä omasta versiosta on lupa nauttia heti, kun sen olemassaolon ja tarpeensa tiedostaa. On isosti väärin itseä ja sen kaiken hienouden luojaakin kohtaan, jos se kaikki siihen liittyvä on ihan minkään ikäiselle ihmiselle kiellettyä.

Jonkun toisen omasta versiosta on lupa nauttia sitten, kun vastuukysymykset ovat tiedossa. Ja ennen kaikkea: Se ihan mikään sen navan alapuolella ei ole niin arvotonta ja syntistä, että sitä pitäisi välttää ajattelemastakin, suurella nöyryydellä ja piinaavan huonolla omalla tunnolla. Se on meille lahjana annettu. Kohdelkaamme sitä arvostaen ja puhtain sydämin.

Jumala loi käsittääkseni kauniin ja puhtaan maailman. Hän ei luonut meille lahjaksi mitään turhaa, syntistä ja sopimatonta. Ei mitään mikä pitäisi jättää huomiotta ja kokea raastavan huonoa omaa tuntoa.

Vielä yksi tärkeä asia. Parisuhteessakin jokainen on vastuussa omasta seksuaaliterveydestään. Siksi näen tärkeäksi kirjoittaa myös sen tähän ylös, että vaikka on parisuhteessa, niin itsestään nauttiminen on minun nykyisen ajatteluni mukaan suotavaa nimenomaan yhteisen hyvän vuoksi.

Jos ihminen uhraa itsensä vain parisuhteen alttarille, niin voi käydä niin, että hukkaa itsestänsä jotain muutakin kuin vain seksuaalisen identiteetin. Oman itsetunnon vahvistamisessa nimittäin oleellisena osana toimii se, että tuntee edes suuren osan itsestänsä ja tarpeistansa. Silloin auttaa myös sitä parisuhteen toistakin osapuolta hirmuisen paljon.

Nyt olen purkautunut. Kiitos ja anteeksi! Ollaanhan rohkeasti ihmisiä sen kaikissa muodoissaan ?!

TÄMÄ POSTAUS ON JULKAISTU ALKUPERÄISENÄ VANHASSA KADONNUT LAMMAS- BLOGISSANI 22.7.2019. TÄHÄN BLOGIIN SOPIVAKSI TEKSTI ON MUOKATTU 8.11.2019.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *