Aurinko paistaa. ”Kyllä se siitä pilvistyy”, hän sanoo. Naurattaa. Jollekin ihmistyypille semmoinen ajattelu on totinen fakta, jolle ei sovi ensinkään nauraa. Olen saanut palautetta läheisiltäni, että olen joidenkin mielestä joskus rasittavakin optimisti. Siitä huolimatta omasta …
Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään on myös kansainvälinen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivä. Se on ollut olemassa YK:n yleiskokouksen päätöksellä vuodesta 2007. ”YK pyrkii näin muistuttamaan jäsenmaitaan, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on keskeistä rauhallisen ja menestyksekkään yhteiselon turvaamiseksi …
Olen kohta 36-vuotias, reilu 16 vuotta hoitajan työtä tehnyt kehitysvamma-alan huippuammattilainen. Kuulostiko pröystäilevältä? Sitä se ehkä onkin. Ja sellaiselta haluan sen nyt kuulostavankin. Huippuammattilainen Kyllä työitsetunto on väkisinkin jo kehittynyt sille tasolle, että vaikka koko …
”Etkö sinä yhtään pelkää kuolemaa?” ”Ajatteletko koskaan mihin päädyt kuoleman jälkeen?” Näin minua on ”puhuteltu” useita kertoja sen jälkeen, kun lähdin lapsuuden uskonyhteisöstäni. Ikävä aina tuottaa pettymys. Kuolema ei pelota minua. Helvetti ei pelota minua. …
Nimeni on Liisa. Olen 16 vuotta lähihoitajan työtä tehnyt 35-vuotias lyhyt ja pyöreä pohjalaisakka. Ihmismielen pohdinnat postauksissani tulee psykologiaan kouluttamattomalta ”keittiöpsykologi”-pohjalta. Jonkun verran olen vapaa-aikaani käyttänyt kuitenkin aiheen tutkimiseen. Olen myös kohtalolta saanut elämän, jonka …
Makaan mammografian jälkeen rintojen ultraäänitutkimusta varten yläosattomissa röntgenhoitajan odottaessa kanssani lääkärin paikalle saapumista. ”Miksi sinä silloin oikein jätit uskon ja hyvän omantunnon?” Ystäväni rakennuttaa talon. Rakennusfirman työntekijä on maallikkosaarnaajana herätysliikkeen piirissä. ”Et sinäkään kuule voi …
Vuonna 2010 olin todella epävarma, rikkinäinen ja eksyksissä oleva nuori nainen. Vuoden 2020 aloittaa paljon itsevarmempi ja oikeastaan jo aika ehjäksikin itsensä tunteva aikuinen, jolla on oikeasti jo unelmia ja suunnitelmia mihin ei aio kysyä …
Arvostan vanhoillislestadiolaisessa uskonyhteisössä ehdottomasti eniten sitä, että ”anteeksi”-sana on jäänyt minulle lapsuudestani niin luonnolliseksi sanaksi käyttää. Lapsuuden uskonyhteisössäni opetettiin, että jos olen itse loukannut, niin pyytäessäni anteeksi teot tai sanat on kaikki anteeksi annettu. Sen …
Siinä me istutaan kuuden hengen pöydän ääressä vastakkain. Kahdestaan. Edelleen. Emme me tästä unelmoineet silloin kun hammasharjamme samaan peilikaappiin laitoimme. Silti meitä hymyilyttää. Onhan tämä nyt aika mukavan leppoista. Meidän oma pieni perhe. Meidän oma …
Oletko katkeroitunut, kun noin paljon puhut ja kirjoitat aiheesta? Miksi haluat kirjoittaa ja puhua vähän turhankin suoraan sävyyn entisestä uskonyhteisöstäsi? Ne ovat loistavia kysymyksiä. Ne ovat pieni, mutta tärkeä osa palautteesta, jota olen saanut blogin …
